Katri, 26: “Tajusin, ettei muillakaan työelämä ole ollut kauhean suoraviivaista”

Ennen Tulevaisuussafaria, viimeisen puolen vuoden aikana, elämässäni on ollut paljon meneillään: valmistuminen, muutto uudelle paikkakunnalle puolison kanssa, töiden saaminen, työttömäksi jääminen, epätoivoista työnhakua, uupumusta ja masennusta.

Muistan jo opiskeluaikanani miettineeni, ettei tämä jäisi viimeiseksi ammatikseni. Jotenkin olin alitajuisesti epäillyt alan sopivuutta minulle jo pitkään. Mutta itsepäisenä ja sisukkaana ihmisenä tietysti koulu oli käytävä loppuun. Kaikki edellä mainitut asiat kerrottuna oppimisvaikeuksillani (lukivaikeus, ADHD) varmistivat sen, että loppusummaksi tuli saikku-työttömyyskierre. Olin aivan liian kauan vain suorittanut elämääni miettimättä mitään sen kummemmin. Olin aivan hukassa: mitä teen elämälläni, missä olen hyvä, kuka edes olen? Sitten näin Tulevaisuussafarin mainoksen Instagramissa.

Alusta alkaen ajattelin, että tämä on minulle mahdollisuus, uusi mahdollisuus. Se olisi mahdollisuus selvittää vastauksia minua vaivanneisiin kysymyksiin. Samalla se toisi rutiinia ja jotain ihan muuta, ehkä jotain uuttakin elämääni.

En ehkä ole täysin saanut vastauksia kysymyksiini, mutta koen silti saaneeni rutiinin lisäksi paljon.

Olen oppinut olemaan armollisempi itselleni.

Katri, 26 vuotta

Ensinnäkin se, että luovuuden toteuttaminen onkin minulle tärkeämpi asia kuin luulinkaan! Olen alkanut kirjoittamaan, kirjomaan ja piirteleen, tekemään asioita, joita en ole tehnyt vuosiin. Olen jopa innostunut kokeilemaan maalaamista, jota olen ajatuksissani vihannut aina. Se tunne, kun saa jotain valmiiksi, ihan kaunistakin, on ollut minulle hämmästyttävän suuri. Asioita, joita olen pitänyt turhina yläasteikäisestä lähtien, koska eihän ne ole tehokkaita tai muuten koulutuksen tai työelämän kannalta tärkeää “tietoa” opittavaksi.

Toisekseen luovien harjoitteiden avulla olen oppinut ymmärtämään ja tuntemaan itseäni paremmin. Se on vahvistanut itsetuntoani ja olen oppinut olemaan armollisempi itselleni.

Kolmantena ja todella tärkeänä pidän myös vertaistukea, jota olen päivittäin saanut muilta samassa elämäntilanteessa olevilta nuorilta ja nuorilta aikuisilta. Vertaistukea on tullut harjoitteiden lomassa ja myös ihan tavallisissa, arkisissa tilanteissa, kuten tauoilla jutellessa. Lisäksi ohjaajilta on tarvittaessa aina saanut tukea, mikä on auttanut eteenpäin omalla polulla.

Tekemämme yritysvierailut olivat mieleenpainuvia. Vaikka ne eivät olleet ehkä aloilla, jotka kiinnostaisivat minua tulevaisuudessa, olivat ne silti rohkaisevia ja tärkeitä kokea. Pelkästään useampien työntekijöiden mutkaisia urapolkua kuunnellessa tajusin, ettei muillakaan työelämä ole ollut kauhean suoraviivaista tai keskittynyt vain yhdelle alalle. Lisäksi näki, mitä “hyvä työpaikka” voi parhaimmillaan tarkoittaa.

Tulevaisuudessa toivon, että kuntoudun työkykyiseksi ja pääsen opiskelemaan alalle, joka olisi minulle sopivampi. Kyllähän se jännittää, pääseekö opiskelemaan, miten opinnot sujuu ja entä jos sekään ala ei ole “oikea” tai viimeinen. Mutta ehkä ne ei ole asioita, joita nyt kannattaa etukäteen murehtia. On paljon tärkeämpiäkin ja ajankohtaisempia asioita. Ja lopulta kuitenkin asiat järjestyy.

Lopuksi haluaisin sanoa nuorille, jotka harkitsevat Tulevaisuussafarille tai muihin Lasten ja nuorten säätiön työpajoihin osallistumista: kannattaa lähteä mukaan, jos vaan vähänkään kiinnostaa. Se, että kiinnostuu ja edes harkitsee asiaa, on minun mielestäni merkki, että asia on jollain tavalla tärkeä itselle.

Kirjoittaja osallistui Tulevaisuussafari-toimintaan Oulussa syksyllä 2021. Tulevaisuussafari on Lasten ja nuorten säätiön koordinoima hanke, jonka paikallisesta toiminnasta Oulussa vastaa Kulttuuriosuuskunta ILME. Hanketta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto ja Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskus.