Professori Reijo Karhinen: “Rehtori ei voi tehdä uudistuksia yksin, mutta hän voi yksin estää ne”
Käynnistämme syksyllä 2021 valmennusohjelman, jossa perusopetuksen ja lukioiden rehtorit saavat tietoa ja työkaluja ekologisen jälleenrakennuksen toteuttamiseen omissa oppilaitoksissaan. Mukana ohjelmassa nähdään alan asiantuntijoita. Tarjoamme nyt ihan kaikille mahdollisuuden päästä kurkistamaan valmennusohjelman teemoihin. Tässä juttusarjassa kolme asiantuntijaa pohtii monimutkaisen maailmamme visaisia ongelmia. Vuorossa on Itä-Suomen yliopiston työelämäprofessori ja hallituksen strategisen kiertotalouden edistämisohjelman ohjausryhmän puheenjohtaja Reijo Karhinen.
1. Olet puhunut paljon toimintaympäristön muutoksesta ja siitä, että osaaminen on vahvuutemme. Onko Suomen koulutus ja sitä kautta osaaminen tulevaisuuskestävää?
Toimintaympäristömme historiallisen nopeasta muutoksesta seuraa, että osaamisemme eli koko kansakunnan osaamistaseen on uudistuttava nopeammin kuin koskaan. Olenkin huolissani siitä, onko meillä riittävää näkemystä tulevaisuuskestävästä Suomesta. Sellaisesta Suomesta, joka on osaava, uudistuva, digitaalinen ja hiilineutraali kiertotalousyhteiskunta.
Käymme liian vähän julkista keskustelua maamme tulevaisuuskuvasta. Millaisessa ympäristössä toimimme esimerkiksi vuonna 2030 ja millaisen haluamme Suomen silloin olevan? Tällainen keskustelu auttaisi koulujärjestelmäämmekin uudistumaan oikeaan suuntaan.
2. Nykyisen hallituksemme tavoitteen mukaan Suomi perustuu hiilineutraaliuteen ja kiertotalouteen vuoteen 2035 mennessä. Riittääkö nykyinen koulutusjärjestelmämme ja osaamisemme tämän tavoitteen saavuttamiseksi?
Ei vielä – meillä on valtava kiire. Tavoitteeseen nähden olemme takamatkalla. Uutta osaamista tarvitaan nyt, jotta uudistumispolku tavoitteen saavuttamiseksi olisi mahdollista rakentaa.
Siirtymä lineaaritaloudesta kiertotalouteen edellyttää systeemistä muutosta koko yhteiskunnassa, myös koulujärjestelmässä. Muutosta tarvitaan varhaiskasvatuksesta alkaen, joskin suurimmat haasteet kohdistuvat ammatilliseen koulutukseen ja korkeakoulutukseen.
3. Puhut paljon siitä, että muutoksen ja murroksen keskellä tarvitaan tulevaisuuslukutaitoa. Mitä tarkoitat sillä?
Elämme murrosta, jossa muutos ei ole lineaarista. Johtajan, vaikkapa rehtorin, toimenkuvan ydintä on tulkita tulevaisuutta, sen trendejä. Strategian rakentaminen keskellä nopeaa muutosta edellyttää tulevaisuuskuvan hahmottamista. Millainen on toimintaympäristömme esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua? Millainen haluamme olla siinä ympäristössä? On siis johdettava kaukaa lähelle.
4. Mitä osaamisen uudistaminen ja uudistuksen johtaminen edellyttää?
Tarvitsemme asenteiden uusiutumista ja kulttuurin muutosta. Osaamisen uudistamisen on lähdettävä yksilöstä itsestään. Uuden oppimisesta kiinnostuneet työntekijät ovat tulevaisuuden timantteja niukkuuden työmarkkinalla. Työnantajan tehtävä on tukea, myös taloudellisesti.
Johdon on nostettava osaamisen uudistaminen oman agendansa ytimeen. Sen on kerrottava suunta. Mitä osaamista huomenna tarvitaan? Kukaan ei saisi tulla nopeassa muutoksessa yllätetyksi. Osaamisen uudistaminen ei ole tehostamisprosessi.
5. Millainen rooli rehtorilla on johtajana tässä muutoksessa?
Johtajan eli rehtorin tehtävä on luoda uudistumishenkinen työyhteisön kulttuuri. Rehtori ei voi tehdä uudistuksia yksin, mutta hän voi yksin estää niiden toteutumisen. Luottamusta kerännyt rehtori voi viedä uudistuksia läpi.
Aina on muistettava, että ellet sinä muutu mikään ei muutu.
Lue myös juttusarjan muut osat:
Tutkija Emma Hakala: “Koulut ja rehtorit voivat toimia ekologisen jälleenrakennuksen kirittäjinä”
Kestävyystutkija Arto O. Salonen: “Tulevaisuuden toivoa lisäävä työ on merkityksellistä tekijälleen”
Lue lisää Kohti ekologista jälleenrakennusta -valmennusohjelmasta tästä .
