”Minulla ei ollut koulupaikkaa, työpaikkaa tai suunnitelmaa”

”Muutin vuonna 2017 Kuopiosta Helsinkiin. Minulle tarjoutui mahdollisuus muuttaa siskoni luokse, kun hänen kämppiksensä lähti ulkomaille. Koin, että minua ei pidätellyt Kuopiossa enää mikään, joten muutin Helsinkiin, vaikken tiennyt yhtään, mitä tulisin tekemään. Minulla ei ollut koulupaikkaa, työpaikkaa tai suunnitelmaa.

Näin jälkikäteen en muista noista ajoista kauheasti. Elämäni oli vähän vuoristorataa ja minulla oli masennusjaksoja. Ohjaamon kautta sain lopulta ohjausta, mahdollisuuden käydä ammatinvalintapsykologilla, työkokeiluita ja erilaista tekemistä päiviini. Sitä kautta päädyin myös Lasten ja nuorten säätiön Tenho-toimintaan, joka oli silloin käynnissä Helsingissä.

Tenho-ryhmä kokoontui muutaman viikon ajan pari kertaa viikossa. Toiminnan pääpaino oli erilaisissa liikunta- ja sirkusharjoitteissa, mutta vietimme myös yhdessä aikaa keskustellen ohjaajien kanssa. Minulle kiinnostavinta oli juuri ohjaajien kanssa juttelu. Pyörin heidän apunaan laittamassa aamukahveja ja lounasta ryhmällemme, olin ensimmäisenä paikalla ja lähdin viimeisenä.

Lopulta inspiroiduin ohjaajien työstä niin paljon, että päätin hakea yhteisöpedagogin opintoihin. Se oli iso oivallus, sillä olin silloin sellaisessa elämäntilanteessa, että oli vaikea kuvitella, mihin menisin töihin tai opiskelemaan.

Sain ryhmästä rutiinia ja kaipaamiani sosiaalisia kontakteja. Ilman ryhmää olisin ollut uudessa kaupungissa kovin itsekseni. Ryhmässä myös rohkaistuin ja opin paljon omista vahvuuksistani. Erityisesti mieleeni on jäänyt vierailumme kiipeilypuistoon. En koskaan olisi uskonut, että uskallan kiipeillä korkealla puiden välissä, mutta niin vain tein sen muiden mukana.

Tunne itsensä ylittämisestä jälkikäteen oli uskomaton.

Pääsin lopulta opiskelemaan toisella yrittämällä ja aloitin yhteisöpedagogin opinnot Humakissa vuonna 2019. Iso osa opiskeluaikaani on mennyt etäopetuksessa. Se on ollut välillä vaikeaa.

Haluan tulevaisuudessa vaikuttaa siihen, että maailmassa yhdenvertaisuus, ympäristöajattelu ja rauha eläisivät ja voisivat hyvin.

Lasten ja nuorten säätiössä suoritin opintoihini kuuluvan harjoittelun keväällä 2021. Oli hienoa ja jännittävää olla nyt toisella puolella: suunnittelemassa ja toteuttamassa entisen itseni kaltaisille nuorille voimauttavaa toimintaa. Koska itsekin olin pitkään nuorena elämästä tosi ulapalla, haluan nyt auttaa vastaavassa tilanteessa olevia. Minulla on kokemus siitä, että yrität jotain ja putoat tyhjän päälle, yrität taas ja putoat taas.

Haluan tulevaisuudessa vaikuttaa siihen, että maailmassa yhdenvertaisuus, ympäristöajattelu ja rauha eläisivät ja voisivat hyvin. Yksi sydäntäni lähellä oleva vaikuttamisen keino on laajoille yleisöille puhuminen. Lasten ja nuorten säätiön harjoittelun kautta sainkin tähän ensikosketuksen, kun pääsin Maailma kylässä -festivaaleille puhumaan tulevaisuudesta ja tuomaan esiin nuorten ajatuksia ja kokemuksia.  

Opintojeni kautta minulle on jo hieman kirkastunut, mitä kaikkea haluaisin tulevaisuudessa tehdä, mutta ihan tarkkaan en vielä tiedä. Uskon, että tulen olemaan monessa mukana!”