Toimittaja Hanna Hietikko: “Valma-ryhmä oli medialukutaitoista porukkaa”

Osallistuin Seinäjoella ammatillisen koulutuskeskus Sedun valma-ryhmän Sanoita parempi maailma -työpajakokonaisuuteen huhtikuun lopussa. Ennen pitämääni työpajaa ryhmä oli jo tehnyt ennakkotehtäviä ja aloitellut sanataiteen parissa. Minun jälkeeni ryhmä lähtisi seuraavassa työpajassa Kalevan navetan studiolle säveltämään biittiä kappaleeseen, joka huipentaa työpajakokonaisuuden.

Media-alan ammattilaisena pidin ryhmälle työpajan journalismista ja disinformaatiosta. Kestävän kehityksen Agenda2030 -tavoitteista painotin etenkin numeroa 13: Toimia kiireellisesti ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia vastaan. Lopuksi teetin ryhmälle media-aiheisen kyselyn.  

Ilmastonmuutos on monimutkainen aihe, jonka käsittelyssä myös meillä toimittajilla, tiedonhankinnan ammattilaisilla, on vaikeuksia. Aihe on todella tärkeä sekä ajankohtainen ja se herättää paljon tunteita sekä keskustelua. Esimerkiksi samalla kun pidin työpajaa, jännitin, kaatuuko Suomen hallitus siihen, että ilmastolle haitallisen turpeen käytöstä ei päästä sopuun. Kun kirjoitin viime vuonna ilmastonmuutoksen torjumisesta kolumnin, sain kiukkuista ja vähättelevää palautetta ja haukut tekopyhyydestä, vaikka faktat olivat jutussani kunnossa.

Toimittaja ja kirjailija Johanna Vehkoon mukaan aiheista, joista liikkuu paljon oikeaa tietoa, liikkuu myös disinformaatiota. Siitä voi olla varma myös ilmastonmuutoksesta puhuttaessa. Pohdimmekin valma-ryhmän kanssa, mistä etsiä oikeaa tietoa juuri ilmastonmuutoksesta. Mitkä ovat luotettavia lähteitä? Ketkä ovat todellisia asiantuntijoita? Miten disinformaation voi tunnistaa?

Opiskelijoiden kanssa käydyssä keskustelussa luotettaviksi lähteiksi määriteltiin neutraalit ja riittävän tuoreet lähteet. JSN:n jäsenet eli vastuullista journalismia -merkkiä käyttävät ovat yksi esimerkki näistä. Myös tuore tutkimus ja kirjallisuus sekä ilmastoon perehtyneet tutkijat esimerkiksi Ilmatieteen laitokselta ovat hyviä lähteitä. Pelkät mielipiteet eivät riitä asiantuntijuuteen, vaan siihen tarvitaan tutkimustietoa. Disinformaation taas tunnistaa esimerkiksi siitä, että sillä yritetään vaikuttaa vastaanottajaan. Jos vaikuttaa liian uskomattomalta ollakseen totta, näin todennäköisesti onkin.

Toimittajat joutuvat ilmastonmuutoksesta juttuja tehdessään tasapainoilemaan monen asian kanssa. Miten ottaa kaikkiin vaikuttava asia huomioon riittävän laajasti? Pitäisikö aihetta sivuta vähän jokaisessa jutussa vai pitäisikö erikoistuneiden ilmastojournalistien tehdä ilmastojournalismia erikseen? Miten pitää asia esillä sen painoarvoon nähden, mutta niin ettei se herätä pelkoa, ahdistusta tai vaikutelmaa “vouhotuksesta”? Millaisia ratkaisuja tai toivoa ilmastonmuutosjutuissa voidaan yleisölle antaa? Millaisia asiantuntijoita aiheesta voi haastatella, ettei synny tasapainoharhaa esimerkiksi tutkimustiedon ja mielipiteen välille?

Jos ilmastonmuutos seurauksineen on monimutkainen ilmiö, on siitä käytettävä sanastokin. Ilmastonmuutokselle on monta nimeä: kasvihuoneilmiö, ilmaston lämpeneminen, ilmaston kuumeneminen, ilmastokriisi, ilmastohätätila, ilmastohuijaus ja ilmastovouhotus viittaavat jokseenkin samaan asiaan. Neutraalilta vaikuttava termi ilmastonmuutos sisältää myös mahdollisuuden ilmaston kylmenemiseen. Ilmaston lämpeneminen tai kuumeneminen ovat sitä täsmällisempiä termejä. Ilmastokriisi-sanana taas huomioi ilmaston lämpenemisen haitalliset seuraukset, samoin ilmastohätätila. Ilmastohuijaus ja ilmastovouhotus taas ovat termejä, joita käytetään, kun ilmastonmuutoksesta on kuultu omasta mielestä jo liikaakin.

Monen on vaikea ymmärtää tai hyväksyä, että ilmaston on tiedetty jo yli 40 vuoden ajan lämpenevän ihmisten toiminnan vuoksi. Ilmastonmuutos on niin suuri ja hankala asia, että oman toiminnan vaikutukset siihen on miellyttävämpää kieltää kokonaan kuin ottaa niistä vastuu. Ilmastonmuutos ei kuitenkaan katoa mihinkään sillä, että siihen ei kiinnitä huomiota tai sen etenemisen yrittää kiistää. Ilmastonmuutos on asia, jota journalistien on pidettävä esillä, jotta oikea tieto siitä saavuttaa ihmiset.

Valma-ryhmän opiskelijat ovat kyselyni perusteella valveutunutta nuorisoa. He lukevat ja katsovat uutisia muualtakin kuin sosiaalisesta mediasta. Heitä kiinnostavat monet aiheet arkkitehtuurista ja autoista eläimiin, koulutukseen, rikoksiin ja onnettomuuksiin niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Tärkeimmiksi uutismedioiden ominaisuuksiksi he mainitsevat informatiivisuuden, ajankohtaisuuden, luotettavuuden, selkeyden, kommentointimahdollisuuden, totuudenmukaisuuden ja avoimuuden. Tämä ryhmä vaikuttaisi olevan siis varsin medialukutaitoista porukkaa!

Journalistin työn ydin on vallan vahtikoirana tarkkailla vallanpitäjiä ja kaivaa esiin yhteiskunnallisia epäkohtia. Ilmastonmuutostoimien lisäksi muutkin Agenda2030 -tavoitteet ovat päämääriä, joiden tavoitteluissa sekä yksilöillä, kunnilla että valtioilla on oma osuutensa. Juttuja Agenda2030 -tavoitteista voisi hyvin tehdä niin kotimaan-, ulkomaiden, -kulttuurin, kuntapolitiikan osastoille.

Kirjoittaja työskenteli 2019–2021 Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla maakuntalehti Ilkka-Pohjalaisen koululinkkinä eli mediakasvattajana.

Mikä Agenda2030?

Sanoita parempi maailma -hankkeen tavoitteita ovat esimerkiksi tulevaisuuden uskon luominen nuoriin, ymmärryksen kasvattaminen kestävästä tulevaisuudesta sekä tietoisuuden levittäminen kehittyvien maiden nuorten todellisuudesta. Hankkeessa myös opettajat saavat lisätaitoja tulevaisuusteemojen käsittelyyn.

Tavoitteet perustuvat YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman , Agenda2030:n 17 tavoitteeseen. Niistä ovat esillä erityisesti kohdat 1, 5, 10, 12 ja 13. Mitä nämä sitten ovat?

Ensimmäinen tavoite on köyhyyden poistaminen kaikkialta, viides sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttaminen. Kymmenes tavoite taas on maiden sisäisen ja välisen eriarvoisuuden vähentäminen. 12. ja 13. tavoite liittyvät ihmisoikeuksien lisäksi myös luonnon huomioimiseen: ne ovat tavoite vastuullisesta kuluttamisesta sekä kiireellisistä ilmastoteoista.

YK:n jäsenmaat ovat sopineet yhdessä Agenda2030 -ohjelman tavoitteista vuonna 2015. Tavoitteet olisi tarkoitus saavuttaa vuoteen 2030 mennessä, ja Suomikin on sitoutunut tavoitteiden toteuttamiseen.