Miten läsnäoloon perustuva toiminta kääntyy digitaaliseksi?

18.05.2020

Jaa

Nuorisotyö on siirtynyt verkkoon. Nuoria ja nuorisotyötä ei saa unohtaa koronakriisinkään aikana. Nuoret ikävöivät kouluun ja koulunkäynti etänä tuntuu raskaalta.

Kirjoittanut

Jenni Helle

Muun muassa tällaisia otsikoita olemme saaneet viime viikkojen aikana lukea mediasta. Koronavirusepidemia muutti tavallisena pitämäämme arkielämää rajusti. Perheissä koulu- ja työtehtävänsä kotoa käsin tekevät niin vanhemmat kuin lapsetkin.

Myös me Lasten ja nuorten säätiössä olemme olleet etäyhteyksien varassa pian toista kuukautta. Valtaosa toiminnastamme perustuu toiminnallisiin työpajoihin, joissa läsnäolo ja nuorten kanssa yhdessä tekeminen ovat keskiössä. Vuodesta 2003 lähtien toteutetut Dreams-kouluvierailut ovat perinteisesti nojanneet dreamsterin aitoon läsnäoloon kouluissa. Omalla tarinallaan dreamsteri viestii nuorille unelmien merkityksestä ja siitä, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa omilla teoillaan.

Koska nuorten parissa tehtävälle työlle on jatkuva tarve, eikä se ole vähentynyt koronakriisin aikana, Dreams-vierailut on viime viikkojen aikana siirretty vauhdilla digitaalisiksi. Nyt jos koskaan tarvitaan keinoja, joiden avulla nuorten on helpompi nähdä vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja ymmärtää oma panoksensa niiden muodostumiseksi.

Kouluvierailusta vaihtelua ja uutta ajateltavaa etäkoulun arkeen

Mutta vastaako digitaalinen vierailu webinaariohjelmassa perinteistä vierailua koulurakennuksessa? Kun se televisiosta tuttu näyttelijä tai radiossa kuultu artisti ei seisokaan juuri meidän koulun liikuntasalin edessä. Miltä puhujasta tuntuu, kun esityksessä kerrotaan vitsi, mutta koko yleisö ei puhkeakaan kollektiivisesti nauruun? Voinko nauraa yksin, jos en näe, miten muut reagoivat? Kun ne yleensä äänekkäimmät oppilaat eivät häiritsekään esitystä omilla sutkautuksillaan. Voiko dreamsteri tehdä opettajan lailla digiloikan?

Verkossa tapahtuva kohtaaminen ei koskaan ole täysin samanlainen kokemus kuin kasvokkainen kohtaaminen. Väitän, ettei kumpikaan kuitenkaan häviä toiselle tai päihitä toista. Näytöllä oleva puhuva pää kohdistaa puheensa kameralle, jonka toisella puolella kukin on yksin. Dreamsteri puhuu koko yleisölle, mutta jokainen vastaanottaa sanoman yksin itselleen ja toivottavasti saa siitä ajateltavaa – pohdittavaa ja näkökulmia omaan tulevaisuuteensa. Näin tapahtuu myös koulussa tapahtuvalla vierailulla, mutta nyt kaverit eivät ole vieressä häiritsemässä keskittymistä.

Vaikka hienolta tuntuva vaikutelma julkkiksesta omassa koulussa jää uupumaan, voi kotisohvallaan esitystä pitävä dreamsteri tuntua entistäkin samastuttavammalta. Siinä se nyt on, myös omassa kodissaan aivan kuten me muutkin. Olemme tottuneet, että sosiaalinen media on laskenut televisiosta ja lehtien sivuilta tutut julkisuuden hahmot vuorovaikuttamaan kanssamme someen.

Entä voiko digitaalinen kouluvierailu yhdistää? Kun yläkouluikäiset kirjoittavat sarjatulella lyhyitä ja paikoin ikäkauteen tyypillisiä, rivojakin kommentteja vierailun chat-ikkunaan, ei yhteisöllisyys tule ensimmäisenä mieleen. Uskon kuitenkin, että tuttujen nimien näkeminen keskustelussa tuo osallistujille mieleen kaverit koulun käytäviltä ja yllyttää rakentamaan omanlaista yhteisöä. Nuorelle lienee sama asia, saako huomautuksen tutulta opettajalta liikuntasalin yleisössä vai digitaalisen vierailun chatissa. Moni asia muuttui etäkoulun myötä, mutta aina jollakin on tarve sanoa asiansa, vaikka sitten kesken esityksen.

Eräs pohjalaisopettaja kiteytti vierailun tuoman yhteisöllisyyden kouluvierailupalautteessaan seuraavasti:

”Päivän luento antoi meille paljon nyt, kun emme voi mennä kouluun. Uskon, että dreamsteri antoi oppilaille uutta ajateltavaa tässä ympärillämme vallitsevassa tilanteessa.”*

Juuri tähän Dreams-kouluvierailut tähtäävät. Kun maailma muuttuu nopeasti ja jatkuvasti, meidän on annettava nuorille rohkeutta, kannustusta ja työkaluja kuvitella erilaisia tulevaisuuksia ja löytää omat intohimonsa.

Kun koulut taas avataan ja kokoontua voi turvallisesti, jatkamme fyysisiä vierailuja. Poikkeuksellinen ajanjakso on kuitenkin osoittanut, että virtuaalisetkin kouluvierailut toimivat, eikä niitä kannata unohtaa silloinkaan, kun asiat normalisoituvat. Etäyhteyksien avulla pääsemme nopeasti tavoittamaan nuoria läheltä ja kaukaa, niin isoista kaupungeista kuin pienemmistä kunnistakin.

*Sitaatti on poimittu ruotsinkielisten kouluvierailujen palautteista ja käännetty vapaasti suomeksi.

Kirjoittaja on Lasten ja nuorten säätiössä viestinnän asiantuntijana työskentelevä Jenni Helle.

Lue lisää

Lapsena koetut rahahuolet muokkaavat nuoren identiteettiä

Pysy ajan tasalla

Tilaa uutiskirjeemme, niin saat tuoreimmat kuulumisemme suoraan sähköpostiisi.

ToimintaSäätiöArtikkelit ja julkaisut
info@nuori.fi

Liisankatu 27 A 5 00170 Helsinki

Henkilökunnan yhteystiedot
Tietosuojaseloste

Saavutettavuusseloste

© 2020 Lasten ja nuorten säätiö