Julkaistu: 13.1.2020

Merkintöjä: Taide on hyvinvointia

Merkintöjä-blogisarjassa toimintaamme osallistuneet kertovat kokemuksistaan ja oivalluksistaan. Yhteisöpedagogiopiskelija Sointu Condé ja viittomakielen tulkkiopiskelija Outi Varppee tekivät harjoittelun hankkeeseemme Senegalissa. Nyt he kertovat kokemuksistaan.

Koulutus on tehokkain ase, jota voimme käyttää muuttamaan maailmaa” – Nelson Mandela. 

Naatange Art La -hanke, eli NAL, on Lasten ja nuorten säätiön 2017 Senegalissa käynnistämä ja toteuttama nelivuotinen kehitysyhteistyö- ja koulutushanke. Hankkeen turvin lisäkoulutetaan syrjäytymisvaarassa ja haasteellisessa elämäntilanteessa eläviä nuoria yrittäjyyteen ja ammattimaiseen toimijuuteen, jotta heillä olisi tulevaisuudessa mahdollisuus työllistää ja elättää itsensä taiteilijoina ja osin myös pedagogeina.  

Koska HUMAKilla on Lasten ja nuorten säätiön kanssa sopimus lähettää vuosittain kaksi opiskelijaa viestintä- ja hankeharjoitteluun, tarjoutui meille yhteisöpedagogi- ja viittomakielen tulkkiopiskelijalle mahdollisuus lähteä mukaan hankkeeseen. 

Matkamme päämääränä oli tavata ja haastatella hankkeen nykyisiä ja jo valmistuneita opiskelijoita. Dokumentoimme ja tallensimme opetustuokioita, teimme “menestystarina”-haastatteluja sekä kuvasimme materiaalia Suomessa julkaistaviin artikkeleihin. Tehtäväämme varten vierailimme neljässä eri järjestötoimipaikassa: 

LA FACTORY, joka kouluttaa musiikkialaan erikoistuvia nuoria ammattilaisia, AFRICULTURBAN, josta valmistuu mainonnan ja graafisen suunnittelun taitajia, Vammaisjärjestö HANDIECO, joka kouluttaa nuoria muodin ja suunnittelun huipulle, SENCIRK, joka kouluttaa nuoria sosiaalisen sirkuksen ammattilaisiksi sekä esiintyviksi sirkustaiteilijoiksi.

Näiden edellä mainittujen kumppanijärjestöjen puitteissa toimii neljä erillistä taideopetusohjelmaa ja niihin liittyvää yrittäjyyskoulutusta, jota koordinoi Senegalissa Lasten ja nuorten säätiön pääkumppanijärjestö Synapse Center.  

La Factoryssa tapasimme muun muassa rap-muusikoita, jotka haluavat käyttää oppimaansa kyläyhteisön hyväksi. Sirkuskoulutuksesta valmistunut nuori kertoi vievänsä sosiaalista sirkusta niihin ympäristöihin, joissa siitä on voimauttavaa hyötyä yhteisölle. Tapasimme myös vammaisia nuoria, joille kädentaidot voivat antaa mahdollisuuden ansaita elantonsa kerjäämisen sijaan.  

Joillakin nuorilla oli tavalliset nuoren ihmisen haaveet maailman valloittamisesta ilman ideaa siitä, miten omaa yhteisöä voisi auttaa koulutuksen jälkeen. Nämä haaveet ovat toki tärkeitä perheyhteisön kannalta, sillä perinteisesti se, joka saa koulutuksen ja työpaikan, elättää usein koko perhettä, johon ei afrikkalaisessa kulttuurissa kuulu vain ydinperhe, vaan lähes koko suku. 

Joissain puheenvuoroissa tuli esiin haave päästä Eurooppaan. Tässä syntyi oiva tilaisuus palauttaa nuoret maan pinnalle kertomalla, ettei länsimaissa käsityöläisen elämä ole helppoa, tuskin edes mahdollista. Keskustelimme siitä, että on ehdottomasti järkevämpää itseään, perheyhteisöä ja koko yhteiskuntaa ajatellen jäädä kotimaahan menestymään. 

Hankkeeseen osallistuminen oli meille molemmille opettavainen, hieno ja ainutlaatuinen harjoittelukokemus. Vaikka olemme molemmat matkustelleet jonkin verran ja Afrikka on tuttu meille molemmille, toi tämä hanke aivan uuden näkökulman katsoa Länsi-Afrikkaa ja sen tulevaisuuden mahdollisuuksia.  

Se, että tapasimme Africulturbanissa nuorukaisen, joka tekee valistustöitä muusikoiden parissa tekijänoikeuksista puhumalla, loi toivoa siitä, että tulevaisuudessa mahdollisimman moni muusikko voi elättää itsensä musiikilla. Yllättävää ja ilahduttavaa oli se, miten moni tapaamistamme ihmisistä puhui englantia, jopa muutama luku- ja kirjoitustaidoton. Senegalissa on selvästi ymmärretty se, että kansainvälinen yhteistyö ja menestyminen vaatii kielitaitoa. Hämmentävää oli kuulla, että Senegalissa ei nettiyritysten tarvitse maksaa veroa lainkaan, kun Suomessa pienyrityksiäkin verotetaan aika ankarasti.  

Senegalilaisten nuorten terveiset suomalaisille nuorille olivat: ”Yhteisössä on voimaa!”. Suomalaisten nuorten kanssa työskennellessä voisi ottaa käyttöön entistä enemmän taide- ja muuta ryhmätoimintaa, ja nimenomaan juuri sellaisia tekemisen muotoja, joista nuoret ovat kiinnostuneita. Syrjäytymisen ehkäisyyn yhteisöllinen, ryhmissä tapahtuva kiinnostava toiminta on juuri omiaan. Ryhmän jäsenet voivat kannatella auttaa toinen toisiaan ja yksilö voi jakaa osaamistaan muiden hyödyksi ja siten tuntea itsensä tärkeäksi osaksi yhteisöään.  

NAL on hieno ja vaikuttava projekti, jonka soisimme jatkuvan ja mahdollistavan myös jonkin asteisen seurantajakson ammattiin ja yrittäjyyteen valmistuneille nuorille. Pohdimmekin dystopiaa, jossa epäonnistumisien lannistama nuori ei näe mahdollisuuksiaan, vaan luopuu haaveistaan ja lakkaa etsimästä uusia ratkaisuja menestymisensä eteen. Tällöin arvokas koulutus saattaa valua hukkaan, jos nuori ei saa tarvitsemaansa tukea. 

Kuva: Outi Varppee. HUMAKin opiskelijat Sointu Condé ja Outi Varppee osallistuivat Lasten ja nuorten säätiön Senegal-hankkeeseen.

‹ Takaisin listaukseen