Merkintöjä: Kaverukset löysivät suunnan sirkuksesta
Merkintöjä-blogisarjassa toimintaamme osallistuneet kertovat kokemuksistaan ja oivalluksistaan. Sarjan ensimmäisessä osassa Zimbabwesta Suomeen muuttanut Mitchell Jackson, 16, Marokosta kotoisin oleva Fatima Rabit, 17, ja Turkissa syntynyt Sumeyye Senel, 17, kertovat sirkustyöpajan jälkeen kokemuksistaan, odotuksistaan, ja tulevaisuuden haaveistaan.
Ystäväkolmikko osallistuu Sirkuksesta siivet elämään -hankkeen työpajoihin Vantaan ammattiopisto Variassa. He eivät olleet kokeilleet sirkusta aikaisemmin. Ajatus sirkustyöpajasta tuntui aluksi oudolta mutta myös hauskalta.
”Kun aloitimme, puhuminen jännitti ja tuntui, etten osaa suomea ollenkaan. Mutta nopeasti huomasin, että ryhmässä onkin tosi hauskaa, eikä puhumista tarvitse jännittää”, Rabit kertoo.
”Parasta sirkustyöpajoissa on tekemällä oppiminen. Opiskelemme koulussa suomea, ja oppimista helpottaa tosi paljon, kun käytämme samoja sanoja työpajassa. Täällä oppiminen on paljon helpompaa”, Jackson kuvailee.
Sirkustyöpajat ovat nuorille turvallinen ja leikkimielinen ympäristö, jossa voi oppia myös virheiden kautta.
”Minun ei tarvitse jännittää, että en osaa tai epäonnistun. Ohjaajat selittävät meille, miten asioita tehdään. Jos teemme jotain väärin, he auttavat meitä tekemään sen oikein”, Senel kertoo.
”Täällä on helpompi uskaltaa epäonnistua kuin muissa tilanteissa. Jos teen virheen, muut eivät naura minulle, vaan me nauramme yhdessä”, Jackson jatkaa.
Ryhmätyötä, luottamusta ja suunnan nimiä
Kaverukset kertovat opettelevansa monia taitoja sirkustyöpajoissa.
”Suomen kielestä opimme perusjuttuja”, Senel kertoo. ”Sirkusohjaajamme Leo Kaipiainen kysyy meiltä joka kerran alussa, mitä meille kuuluu ja miten viikonloppu meni.”
Suomen kieli eroaa paljon kaikkien kolmen äidinkielestä, ja erityisesti pitkät sanat tuottavat nuorille vaikeuksia.
”Keväällä opettelimme koulutunnilla suuntien nimiä, ja niitä oli todella vaikea muistaa. Vaikka ne menivät kokeessa oikein, sanat unohtuivat pian kokeen jälkeen. Mutta kun Leo ohjasi meitä sanomalla esimerkiksi ’kävele vasemmalle, oikealle, suoraan tai eteenpäin’, se auttoi tosi paljon sanojen painamisessa mieleen”, Jackson kuvailee.
”Kieltä on todella vaikea oppia pelkästään kirjoittamalla ja lukemalla. Luulen, että kielen käyttäminen sirkusharjoitteissa tekee oppimisesta nopeampaa ja helpompaa”, Rabit sanoo.
Nuoret kertovat opettelevansa työpajoissa monenlaisia sirkustemppuja, kuten jongleerausta ja tasapainoilua. He ovat myös huomanneet, että työpajan tehtävissä kehittyvät lisäksi monenlaiset elämäntaidot, kuten luottamus, vuorovaikutus ja ryhmätyötaidot.
”Leo on opettanut meille, että tasapainon harjoittelussa täytyy luottaa pariin, sillä kukaan ei voi oppia tasapainoilua ilman toisen apua”, Jackson kertoo.
Kolmikko tietää, että luottamuksen syntyminen vaatii kommunikaatiota.
”Jos ei tunne tai ymmärrä toista, on vaikea uskaltaa luottaa häneen”, Jackson lisää.
Kommunikointi on tärkeää myös ryhmätyötaitojen harjoittelemisessa.
”Tänään ryhmätehtävissä huomasimme, että emme aluksi tehneet yhteistyötä, ja harjoitus ei siksi meinannut onnistua. Tätä meidän pitää ehdottomasti harjoitella lisää, jotta voimme kokea olevamme yksi kokonaisuus, ryhmä”, Jackson sanoo.
Eväitä elämään
Sirkustyöpajat ovat antaneet nuorille paljon itseluottamusta.
”Ennen olin ujo ja pelkäsin puhumista paljon. Kun tulin koulusta kotiin, en edes sanonut perheelleni mitään, vaan menin aina suoraan omaan huoneeseeni ja suljin oven perässäni. Nyt juttelemme ja nauramme kotona, ja uskallan sanoa mielipiteeni muuallakin”, Rabit kertoo.
Valmistavan perusopetuksen jälkeen kaverukset tähtäävät opiskelemaan suomenkieliseen lukioon. Myös tulevaisuuden haaveammateissa sirkustyöpajoissa opituista taidoista on hyötyä.
”Haluaisin esiintyä. Olen pienestä pitäen haaveillut tanssijan tai näyttelijän ammatista”, Rabit kertoo.
Jackson ja Senel ovat molemmat kiinnostuneet laista ja vaikuttamisesta.
”Haluan asianajajaksi. Olen pienestä pitäen tykännyt toimia ryhmän johtajana, kirjoittaa runoja ja pitää puheita. Käydessäni koulua Zimbabwessa pääsin nuorisosenaattoriksi ja osallistuin koulussa väittelyihin, ja jo silloin opin päästämään irti peloistani. Ihmisten edessä ei voi puhua, jos on peloissaan. Opin, miten ihmisille pitää puhua: ei kannata yrittää kovistella vaan pysyä rauhallisena ja selittää niin juurta jaksaen, että muut ymmärtävät. Tämä on erittäin tärkeä taito asianajajalle! Vaikka on eri mieltä toisen kanssa, voi häntä silti kunnioittaa”, Jackson sanoo.
”Minäkin haluan opiskella asianajajaksi, mutta minä en ole ihmisille puhumisessa vielä yhtä taitava kuin Mitchell”, Senel kertoo.
”Minua hermostuttaa esiintyminen, koska en ole tehnyt sitä aiemmin. Viimeisen vuoden aikana näiden sirkustyöpajojen myötä olen alkanut luottaa itseeni. Työpajoissa uskallan puhua, kun aikaisemmin en saanut sanaakaan ulos. Nyt olen oppinut, ettei kukaan naura minulle, joten uskallan tehdä mitä vain ja sanoa, mitä ajattelen. Olen myös ymmärtänyt, että aina ei tarvitse olla samaa mieltä toisten kanssa. On tosi tärkeää uskaltaa puhua ihmisille. Ilman tätä sirkustyöpajaa esimerkiksi meistä kolmesta ei välttämättä olisi tullut näin hyviä ystäviä”, Senel toteaa.
Jackson, Rabit ja Senel osallistuvat Vantaan ammattiopisto Varian Joustavasti jatkoon -ryhmässä Sirkus Magenta n ohjaamiin sirkustyöpajoihin. Sirkuksesta siivet elämään -hankkeen tavoitteena on lisätä maahanmuuttajanuorten osallisuuden tunnetta vahvistamalla kielenoppimista, itseluottamusta ja elämäntaitoja sosiaalisen sirkuksen keinoin. Vuosina 2018–2020 toteutettavaa hanketta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto, Lasten ja nuorten säätiö ja osallistuvat kunnat.
