Julkaistu: 3.4.2019

Tulevaisuustyöpajassa nuorten kanssa

Vieraskynä: Taina Uusi-Illikainen, Tieto Oyj

Pääsin mukaan pohtimaan 9.–luokkalaisten nuorten kanssa ”Tulevaisuus vuonna 2050” -teemaa tulevaisuustutkijoiden metodien avulla. Tulevaisuuskoulun fasilitoima ja Lasten ja nuorten säätiön organisoima toiminnallinen työpaja järjestettiin ihan tavallisessa suomalaisessa koulussa maaliskuussa 2019. Delfoi-menetelmää mukaillen pohdimme nuorten kanssa todennäköisiä ja epätodennäköisiä tulevaisuuksia yhdessä ja pienissä ryhmissä. Käytimme tulevaisuuskompassia ja -taulukkoa, rakensimme kuvia pikkusälästä sekä äänestimme mahdollisista tulevaisuuskuvista. Päivän aikana mietimme tulevaisuutta ja maailmaa kolmesta näkökulmasta: ihmisen ja teknologian suhde, kestävä yhteiskunta ja työn tulevaisuus.

Opin muun muassa, että vuoteen 2050 mennessä meidän keskivertosuomalaisten tulisi pienentää hiilijalanjälkeämme nykyisestä 10,2 tonnista 0,7 tonniin hiilidioksidia vuodessa, jotta maapallon lämpeneminen pysyisi 1,5 asteessa. Tämä on hurja muutosedellytys nykyiselle elämäntavallemme. Ennusteiden mukaan 30 % suomalaisista on yli 65-vuotiaita vuonna 2050. Tämän päivän lapset työllistyvät suurella todennäköisyydellä ammatteihin, joita ei vielä ole edes keksitty.

Missä ovat konkreettiset teot?

Suurin oppini oli konkretian tarpeellisuus tulevaisuuskeskustelussa. Voidaksemme pohtia sekä miettiä ratkaisuja ja toimenpideitä nuorten kanssa, meidän aikusten pitää pystyä esittämään asioita, jotka ovat nuorille konkreettisia nyt, ja joihin he voivat samaistua. Me aikuiset puhumme tulevaisuudesta usein liian vaikeasti, pohtimatta, mitkä ovat sellaisia asioita, joihin nuori itse voi vaikuttaa ja kiinnittyä. Nuoret odottavat meiltä aikuisiltakin tekoja nähdäkseen, että puheella on merkitystä. Mediassa on viime aikoina nostettu esille Greta Thunbergin ilmastolakko, jossa hän peräänkuuluttaa, että ihmiset puhuvat ilmastonmuutoksesta, mutta eivät tee mitään. ”Älä tee niin kuin minä teen, tee niin kuin opetan”, ei toimi tässäkään yhteydessä.

Olen kuullut sanottavan, että seuraava sukupolvi on edellistä sukupolvea konservatiivisempi. Tämä pitää paikkansa, ainakin nuorten kanssa pikkuryhmässä ilmastonmuutoksesta käydyn keskustelun pohjalta. Heille tärkeää oli tämän maailman (luonnon), elämäntavan ja heille oleellisten asioiden säilyttäminen. Esimerkiksi lihan syönnin vähentäminen ja vegaaninen elämäntapa herättivät kovasti vastustuta. Jäin pohtimaan miksi. Syy vastustukseen tuskin on se, että liha on niin hyvää, vaan ehkä kuitenkin myös jonkinlainen imagollinen kysymys tai vastakkainasettelu – stereotypia tiedostavista ihmisistä tai vegaaneista ryhmänä, johon ei haluta kuulua. Kauas tulevaisuuteen kymmenien vuosien päähän on vaikea ajatella, kun seuraava kesäkin tuntuu vielä kaukaiselta.

Tulevaisuuskuvia Kalajärven koululla

Jostakin on aloitettava, ja toimintaan tuskin päästään unelmoimalla imurista, joka imisi ylimääräisen hiilidioksidin maapallosta pois ja antaisi meidän elää niin kuin aina ennenkin. Vaade pienentää 30 vuodessa hiilijalanjälkeä alle kymmenesosaan nykyisestä on mahdollista pienin askelin. Kyse on arkipäivän pienistä valinnoista: menenkö autolla, jalan vai julkisilla, jos mahdollista, paikkaan x; syönkö lihaa vai kasvisruokaa; ostanko uudet kengät, koska mieli tekee – ja laitan roskat lajittelematta yhteen roskiin. Kun näihin liittyvät kestävän kehityksen kannalta oikeat valinnat alkavat sujua, voi palettiin lisätä taas uusia tulevaisuuden tekoja.

Näissä teemoissa olisi ainesta useammaksikin oppitunniksi. Monessa koulussa tulevaisuustematiikkoja pohditaan varmasti monin tavoin. Se on tärkeää työtä. Kiitos Kalajärven koulun 9C:lle hienosta päivästä. Ohjelmisto- ja palveluyhtiö Tieto ja Lasten ja nuorten säätiö toteuttavat kevään aikana myös yläkouluikäisille nuorille suunnatun tulevaisuuskyselyn. Ensi kesänä SuomiAreenassa kuulemme laajemminkin nuorten ajatuksia tulevaisuudesta ja heidän tärkeiksi nostamiaan tulevaisuusteemoja, joista he haluavat meidän aikuisten – asiantuntijoiden ja vaikuttajien – keskustelevan.

Katso myös: Tieto ja Lasten ja nuorten säätiö aloittavat lapsille suunnatut työpajat – Tavoitteena visioida tulevaisuuden Suomea

Kirjoittaja on koulumaailmasta IT-alalle siirtynyt kasvatuksen ja opetuksen ammattilainen. Hän toimii Tiedolla tuotepäällikkönä Education-ratkaisujen parissa. Taina on itse hyvä esimerkki elinikäisestä oppimisesta ja jatkuvasta uteliaisuudesta ympäröivää maailmaa kohtaan. Ota yhteyttä Tainaan: taina.uusi-illikainen(at)tieto.com.


‹ Takaisin listaukseen