Julkaistu: 27.2.2017

Silta – sukupolvien yhteiset askeleet

”Mikä on teidän tämän hetken suosikkikappaleenne?” kysyy projektipäällikkö Tuula Turunen ja toisena vetäjänä tänään toimiva Wera Malmivaara. Tekla kertoo Tiisun Sinkkuelämää -kappaleen olleen kovassa soitossa jo viikon, kun taas hänen mumminsa, Pirjo, valitsee kappaleekseen Tuure Kilpeläisen ja kaihon karavaanin Autiosaaren. Tanssiparille ei kerrota vielä mihin tarkoitukseen kappaleet tulevat, mutta molemmat arvioivat, että luvassa on jotain erikoista. Juuri ennen tilaan siirtymistä Pirjo toteaa, että mitenköhän hän pystyy liikkumaan, kun hänellä on ”tää polvi.” Tuula ja Wera toteavat kannustavasti, että tanssilla ei nyt tarkoiteta mitään tiettyä liikesarjaa, joka pitäisi suorittaa.

Danceteam international toteuttaa Silta -nimisen Sata vuotta nuoruutta -dokumenttiprojektin, jossa videoidaan nuorista ja heidän isovanhemmistaan koostuvia tanssipareja ja sitä millä tavalla eri sukupolvet käsittävät tanssin ja kehollisuuden. Projektista vastaava Tuula Turunen koostaa noin seitsemän tanssiparin tapaamisista videokokonaisuuden, joka esitetään Danceteam internationalin juhlagaalassa toukokuussa. Tavoitteena on luoda tanssin keinoin uudenlainen yhteys sukupolvien välille. ”Uskon, että tanssi on puhetta tehokkaampi tapa vaihtaa tietoa.” sanoo kaksivuotiaasta saakka tanssia harrastanut ja sittemmin nykytanssijan ammatin tanssinut Turunen. ”Tällä tavoin mummi voi oppia lapsenlapsestaan jotain uutta – ja päinvastoin.”

Reilun tunnin tapaamisen aikana tanssipari kuuntelee toisiaan monien eri liikkeellisten keinojen avulla. Lämmittelyharjoitusten jälkeen siirrytään tanssilliseen vuoropuheluun, jossa molempien osapuolien tehtävänä on kertoa liikkeellisesti toiselle osapuolelle muisto, samalla kun he yrittävät selvittää mitä toinen haluaa kertoa heille. Vetäjät kannustavat ilmaisun vapauteen ja siihen, ettei väärin voi tehdä. Muutaman harjoitteen jälkeen keskustelemme siitä, miltä tuntuu improvisoida liikettä ja ottaa impulsseja vastaan ilman sen suurempaa suunnittelua. Tekla piti toimintaa mieluisana ja helppona, mutta Pirjolla oli muutakin sanottavaa; ”Jukra, silloin kun mä olin nuori, oli pakko tehdä jumppatunnilla just niin kuin näytettiin. Ei ollut juurikaan varaa vapaaseen ilmaisuun.” Hän kuitenkin paljastaa jammailevansa peilin edessä, kun kukaan ei ole katsomassa. Kukapa meistä ei niin tekisi.

Lopussa taustalla alkavat soida tutut kappaleet. Molemmat saavat tehtäväkseen tanssia toisen aikaisemmin valitseman kappaleen tahtiin vapaasti – kehoaan ja musiikkia kuunnellen. Vaikka kappaleet eivät ole välttämättä entuudestaan tuttuja, kumpikin tanssija tuottaa niiden tahtiin hyväntuulisen ja oman näköisen koreografian täysin improvisoiden. ”Ihmiset ajattelevat tanssia liian monimutkaisesti. Kukaan ei voi tanssia niin kuin toinen, vaan jokainen tanssii aina ainutlaatuisesti. Tärkeintä on opetella liikkumaan omassa kehossa.”

Tanssi kuuluu kaikille ja jokainen meistä on tarina. Jokainen meistä voi kertoa tarinansa kehollisesti – yksilöllisellä tavalla, jota kukaan muu ei voi matkia. Tanssipari koki päivän toiminnan vapauttavana ja he nauttivat eläytymisestä tavalla, jota ei tavallisessa koululaisen tai eläkeläisen arjessa koe.

Silta on osa Lasten ja nuorten säätiön Myrskyn Sata vuotta nuoruutta -toimintaa. Sata vuotta nuoruutta on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa vuonna 2017. Juhlavuoden aikana myös Lasten ja nuorten säätiö haluaa, että jokainen voi osallistua omalla tavallaan.

Kirjoittaja Joonas Veijanen oli Lasten ja nuorten säätiön harjoittelija.

 

 

‹ Takaisin listaukseen