Julkaistu: 17.2.2017

Osallistuimme Tenhon väellä Hullu nuoruus – nuorisotyön kehittämispäiville Laureassa helmikuun alkupuolella. Kehittämispäivien järjestämisestä vastasi Finfami Uusimaan Space! – tilaa nuorten ehkäiseviin mielenterveyspalveluihin -projekti yhteistyössä Tenhon kanssa. Tenhoa järjestelyissä edusti Laurea.

Tenho oli esillä seminaarin projektitorilla sekä sisällöllisesti mukana puheenvuorossa: ”Nuorten elämäntaitojen vahvistuminen taidelähtöisessä toiminnassa” Keskustelevan luennon pitivät säätiön entinen kotimaan toiminnan päällikkö, nykyinen Vantaan nuorisopalvelujen johtaja Riikka Åstrand yhdessä Nuorisotutkimusverkoston tutkija Fanny Vilmilän kanssa. Kaksipäiväiseen ohjelmaan mahtui lisäksi muun muassa klovneriaesitys pakkoajatuksista, hulluuden filosofiaa, yhteislaulua Palefacen kanssa sekä työpajoja, joissa tutustuttiin taidelähtöisiin menetelmiin ehkäisevässä mielenterveystyössä.

Erityisen vaikuttava oli ensimmäinen asiantuntijapuheenvuoro, jonka tuli esittämään hurmaava nuori Noora Rytilä. Puheenvuorossaan Noora saatteli kuulijansa matkalle hulluun nuoruuteen. Noora esitteli aikuiset ja nuorta tukevat henkilöt matkallaan ikään kuin matkaoppaina. Matkaoppaille Noora antoi kolmikohtaisen ohjenuoran:

  1. Kohtaa aidosti.
  2. Ota tosissaan.
  3. Älä jätä yksin.

Pakkoajatuksia klovnien päässä.

Ohjelmaan oli varattu aikaa yleisökeskusteluille muutaman ohjelmaosuuden jälkeen kokoamaan yhteen esimerkiksi aamupäivän sisältöjä. Siinä keskustelussa, johon myös Nooran puheenvuoro loi pohjaa, nostettiin esiin ns. Kallen tarina, jossa nuori oli käynyt usean kymmenen palvelun tai tukitoimen piirissä saamatta apua ennen kuin hänet kohdattiin Vamoksella aidosti.

Tämä keskustelu herätti jälkikäteen kysymyksen siitä, missä määrin nuorella itsellään on vastuu ottaa palveluja ja ihmisiä vastaan. Kuinka siis samalla taata matala kynnys nuorelle asioiden hoitamiseen, aito ja vuorovaikutuksellinen kohtaaminen ja palvelujen toimivuus. Missä asioissa tulee kulkea nuoren kanssa ja mistä nuori saa valmiudet ottaa itsenäisiä askelia?

Riikka ja Fanny puhuivat puheenvuorossaan elämäntaitojen vahvistumisesta. Elämäntaidoissa on kyse laajasta kokonaisuudesta, johon kuuluvat niin minä-taidot kuin yhteisön jäsenenä toimiminenkin. Elämäntaidot ovat kuin mitkä tahansa muut taidot: niitä voi ja pitää harjoitella. Taidetoiminnan ei ole tarkoitus olla irrallinen saareke nuoren elämässä vaan osa kokonaisuutta. Taide tarjoaa mahdollisuuden tasavertaiseen kohtaamiseen, aktiiviseen toimijuuteen, foorumin vaikeiden asioiden käsittelyyn, tunne- ja vuorovaikutustaitojen kehittämiseen sekä onnistumisen kokemuksia, itsetunnon ja itsetuntemuksen kasvua ja ilon ja hyvän olon tuntemuksia.

Taidelähtöisen toiminnan riskinä voi olla se, että eteen tulee sellaisia asioita, joita ohjaaja ei osaa käsitellä. Tällaiset tilanteet voivat vaikutta myös taiteilijaohjaajan omaan jaksamiseen. Taidetoiminnan ja nuoren tarvitseman tuen välillä voi olla myös ristiriitoja, joita ohjaajan vääränlainen kunnianhimo voi lisätä. Taide voi olla nuorelle myös koossapitävä voima, jolloin tulisi ennakoida sitä, mitä nuorelle tapahtuu sitten kun taidetoiminta päättyy.

Se, mikä muutos ihmisessä tapahtuu taidetoiminnan myötä, voi näyttäytyä eri tavalla eri ihmisissä. Nuorten kokemukset taiteesta ovat kuitenkin yllättävän yhtenäiset. Nuoret tunnistavat vaikuttavuutta erityisesti seuraavilla osa-alueilla: oppimishalu, rentous, sosiaalisuus, yhteistyökyky ja onnistuminen.

Tenhossa uskallamme myös väittää, että taiteen äärellä ohjaaja ja nuori kohtaavat aidosti, ottavat tosissaan eivätkä jätä yksin.

Kirjoittajat Merja Nätkinniemi ja Tuomas Tirkkonen ovat juuri aloittaneet yhteisen kulkemisensa Tenhon parissa. Työparilla on ollut havaittavissa jo sopivaa läheisriippuvutta toisistaan.

‹ Takaisin listaukseen