Julkaistu: 10.2.2017

”Tuntuu, että nuorennun 20 vuotta aina kun käyn täällä.”

Edessäni näkyy kaunis punavalkoinen rakennus, jonka on joskus ollut navetta, ja sen takana keltainen sympaattinen puutalo. Entinen navetta on nykyään Unga Teaternin teatteritila ja puutalossa sijaitsee heidän toimistonsa. Toisessa kerroksessa minua vastassa on teatterin yleisötyöntekijä Marica Fagerholm-Åsten, jota olen tullut tapaamaan Lasten ja nuorten säätiön  Sata vuotta nuoruutta –toimintaan liittyen.

Vuonna 1960 perustettu Unga Teatern on Suomen vanhin lasten- ja nuortenteatteri. Syksystä 2016 kevääseen 2017 he toteuttavat Mio, min Mio -teatteriesitykseen liittyvää Gröna Ängars ö yleisötyöprojektia, joka laajentaa teoksen aiheita ja käsittelee niitä toiminnallisesti eri ryhmien kanssa. Teemoina ovat yksinäisyys ja identiteetti. Jännittävä esitys käsittelee orpopojan matkaa kaukaiseen maahan, jossa hänestä tulee prinssi Mio.

Sata vuotta nuoruutta juhlistaa pyöreitä täyttävää Suomea tukemalla toimintaa, joka saattaa nuoret ja ikäihmiset taiteen äärelle. Gröna Ängars ö -projektin yksi toiminnoista, Rosengård, tuo yhteen Lagstads skolanin erityisluokan ja paikallisia vanhuksia luovin menetelmin. Viiden tapaamisen aikana tämä sukupolvirajat ylittävä ryhmä on askarrellut, kirjoittanut, keskustellut, tehnyt teatteria ja laulanut.

”Ilman taiteellisia menetelmiä emme saisi eri sukupolvia keskustelemaan näin avoimesti – samanlaista tulosta ei voi saavuttaa pelkillä koulutehtävillä”, kertoo Marica Fagerholm-Åsten. Nämä kohtaamiset vahvistavat identiteettiä, iästä riippumatta. Monitaiteellinen työskentely vahvistaa nuorten ja senioreiden itseluottamusta, ja vähentää yksinäisyyttä elämänkaaren molemmissa päissä. Luovilla menetelmillä erityisnuorten vahvuudet tulevat uudella tavalla esille.

”Kyllä vanhuksista huomaa, kuinka yksinäisiä he oikeasti ovat”, Marica huokaisee. Jo ensimmäisessä tapaamisessa osallistujista näki päällepäin, kuinka innoissaan he ovat tällaisesta tavallisesta arjesta erottuvasta toiminnasta.

Viimeisellä tapaamiskerralla ennen joulua ryhmä järjesti omatoimisesti joulujuhlan, jossa jokaisella oli oma vastuualue. Eräs tyttö opetti toisille origameja, toiset nuoret tekivät upeita joulutorttuja, osa valmisti joulunäytelmän ja mikä parasta, kaikki syntyi ryhmän tämän sukupolvirajoja rikkovan ryhmän omasta innostuksesta.

Tapaamiset ovat olleet vauhdikkaita, mutta eläkeläisten kokemukset jouluista vuosien takaa saavat vilkkaan ryhmän pysähtymään.

Nuorten ja vanhusten yhteistoiminta jatkuu vielä keväällä, ja tarkoitus on päättää yli puolen vuoden yhteistyö loppuproduktioon. Marica Fagerholm-Åstenin ohjaamassa ryhmässä osallistujien kiinnostuksen kohteita ja heidän vahvuuksiaan kuunnellaan, jotta jokainen pääsee toteuttamaan sitä osaamisaluetta mihin tuntee erityistä vetoa. Loppuproduktion sisältö ja lopullinen muoto muotoutuu tarkemmaksi, kun toiminta jatkuu alkuvuodesta. Varmaa kuitenkin on, että lopputuloksessa näkyy jokaisen kädenjälki; oli kyse sitten vanhasta tai nuoresta kädestä.

Kirjoittaja Joonas Veijanen on Lasten ja nuorten säätiön harjoittelija.

‹ Takaisin listaukseen