Julkaistu: 13.10.2016

Nuoret kuuntelivatkin yritysvierailijaa

”On niitä henkilöitä, joilla on heti peruskoulun jälkeen kutsumusammatti. Sitten olemme me 95% ihmisistä, joilla ei ole mitään hajua, mitä haluaa elämässään tehdä. Jos ei tällä hetkellä omaa juttua ole vielä löytynyt, se on ihan ok. Paikka löytyy kyllä. Tämä oli yksi viesteistä, jota halusin välittää nuorille” kertoo konsulttiyritys Deloitten työntekijä Miika Reinikainen.

Reinikainen kävi viime lukuvuonna yritysvierailijana Taidot elämään -ohjelmassa mukana olevalla VALMA-luokalla. VALMA-luokka on noin vuoden kestävä koulutus peruskoulun päättäneille nuorille, jotka eivät ole vielä löytäneet itselleen sopivaa opiskelupaikkaa. Näille nuorille Lasten ja nuorten säätiö järjestää muun muassa taidetyöpajoja, coachausta sekä yritysvierailuja. Toiminnan tarkoituksena on vahvistaa omaa paikkaansa etsivien nuorten elämäntaitoja sekä työelämätaitoja.

”Tilanne kyllä jännitti. Ajattelin, että jos olisin itse nuorten asemassa, ei minua luultavasti kiinnostaisi pätkääkään. Minua mietitytti, voiko tarinani olla heille lähestyttävä, ja pääsenkö ollenkaan samalle aallonpituudelle nuorten kanssa. Ennakko-oletukseni oli, että nuoret varmaankin keskittyvät enemmän kännyköihinsä, tai että tilanne luokassa olisi levoton.”

”Tilanne olikin oikeastaan päinvastainen ja nuoret keskittyivät enemmän kuin osasin kuvitella. He yllättivät tarkkavaisuudellaan ja ’aikuismaisella’ käyttäytymisellään” Reinikainen kertoo.

Vaikka tunnelma oli vierailun aikana hiljainen, nuoret kirjoittivat lopun palautteessa hyvin avoimesti unelmistaan. Avoimemmin kuin Reinikainen olisi itse uskaltanut kertoa. Palautteesta välittyi, että nuorilla todella oli unelmia eikä vain näköalattomuutta.

Aina kannattaa tehdä jotain

Miika Reinikainen kuitenkin tietää, mitä näköalattomuus tarkoittaa, sillä hän itse on ollut vastaavassa tilanteessa. Armeijan jälkeen hän kokeili ravintola- ja matkailualan opiskelua, joka keskeytyi motivaation puutteeseen. Tämän jälkeen hän teki erilaisia töitä, mutta elämä tuntui sahaavan paikallaan. 25-vuotiaana alkoi nousta paniikki, kun oma juttu ei ollut vieläkään löytynyt.

”Vaikka tie tuntui nousevan pystyyn uudestaan ja uudestaan, oman elämäni kannalta oli oleellista, että etsin ja kokeilin aktiivisesti erilaisia juttuja. Kokeilut veivät aina tavalla tai toisella eteenpäin, ja lopulta oikea opiskelupaikkakin löytyi. Tärkeintä on, että päätyy menemään jonnekin, sillä sitä kautta se polku aina muodostuu. Ei ole lainkaan väärin, ettei nuorena tiedä mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Se todennäköisesti muuttuu myöhemmin joka tapauksessa.”

Reinikainen ei ole huolissaan nykynuorissa, vaan oikeastaan päinvastoin.

”Olen enemmänkin huolissani siitä, että maailma ja media asettavat aika kovia paineita nuorille nykyään. Jo ennen kuin tietää, meneekö esimerkiksi lukioon tai ammattikouluun, pitäisi osata tehdä valintoja, jotka vaikuttavat koko loppuelämään. On todella raadollista ajatella, että kukaan pystyisi siihen siinä vaiheessa. Nuorten sijaan meidän tulisi katsoa peiliin, siinä miten me vastuutamme ja paineistamme nuoria.”

Reinikainen on elävä esimerkki siitä kuinka oman jutun löytyminen ei välttämättä ole helppoa. ”Koen todella merkittäväksi, että pääsin vierailemaan VALMA-luokalla, koska olen ollut itse vastaavanlaisessa tilanteessa. Se on tärkeää, että myös me yritysmaailmassa kannamme vastuuta niistä, jotka eivät ole varmassa elämäntilanteessa.”

”Jos pystyimme avaamaan edes yhden nuoren ajatuksia, vierailu oli kannattava.”

 

Kirjoittaja Larri Himma on Taidot elämään -ohjelman koordinaattori

 

‹ Takaisin listaukseen