Julkaistu: 29.9.2016

Oikeus unelmiin

Lasten ja nuorten säätiön Unelmafoorumi kokosi toukokuiseen Espooseen satoja nuoria miettimään yhdessä, mitä he elämältään tahtovat. Foorumi oli paitsi nuorille myös nuorisotutkijalle intensiivinen kokemus: eräänlainen festivaali, jossa musiikin kuuntelu ja tanssi yhdistyivät osallistaviin työpajoihin, joissa nuoret pääsivät katsomaan ja kokeilemaan potentiaalisia tai todellisia unelma-ammatteja.

Unelmat ovat elämän polttoaine. Sitä ne ovat erityisesti nuorille. Unelmointi ei kuitenkaan ole aina kepeää pilvillä liitelyä eivätkä kaikki nuoret voi heittäytyä unelmoimaan samassa mitassa. Unelmointi edellyttää luottamusta itseen ja muihin, uskoa siihen, että tulevaisuus kantaa ainakin jossain määrin, kykyä ajatella maailmaa toisin, voimaa ja resursseja vaihtoehtojen näkemiseen, eteenpäin katsomiseen. Unelmat – kuten moni muukin asia nuorten elämässä – on eriarvoisesti jaettu ja koettu.

Minulla oli mahdollisuus jutella ohimennen Unelmafoorumiin osallistuneiden nuorten kanssa. Sain käsityksen unelmoinnin merkityksestä mutta myös siitä, että jos maailma tai oma arki pelottaa, voi olla helpompi takertua tähän hetkeen kuin maalata unelmia. Toistuvat pettymykset vievät unelmilta tilan, pohjan ja voiman. Toisaalta unelmat voivat tarjota sumean tulevaisuuden edessä kiinnekohdan: tunteen siitä, että minulla on mahdollisuuksia ja näköaloja, ja elämässä on onnellisia käänteitä ja sattumia. Unelmointi on myös kokeilua ja oppimista: miten haluaisin elämältäni ja maailmalta, mitä arvostan ja tarvitsen, miten pääsen kohti unelmiani.

Unelmointi tulisi nähdä ihmisen perusoikeutena. Tästä muistuttaa Suomen perustuslaki, jonka mukaan kaikilla on oikeus ihmisarvoiseen elämään. Ihmisarvoon kuuluu eittämättömästi unelmat – arvottomana on vaikeaa unelmoida. Nuorten foorumissa esiin nostamat unelmat kertovat niin koulutus- ja työtoiveista kuin halusta irtiottoihin, seikkaluun, matkusteluun. Ne muistuttavat myös näkymisen ja kuulumisen merkityksistä: tarpeesta olla arvokas, täysvaltainen jäsen omassa lähipiirissä, yhteiskunnassa ja maailmassa. Nämä unelmat ovat kaukana siitä mediamielikuvasta, joka nuorista liian usein muodostuu. Ville-Samuli Haverinen (2012)[1] analysoi vuoden 2011 eduskuntavaalien alla käytyä mediakeskustelua kahdessa sanomalehdessä. Keskeisin nuorille julkisessa keskustelussa tarjoutunut yhteiskunnallinen paikka oli tuossa analyysissa ”oman elämänsä uhrit”, jossa nuoret nähtiin aikuisten erilaisten toimien tai vaikuttamisen kohteena. Sellaiset nuoriin tyypillisesti liitetyt määreet kuin tietämättömyys, passiivisuus tai voimattomuus ovat omiaan syömään ihmisarvoa ja samalla unelmoinnin tilaa. Jos aikuisyhteiskunta ei luota nuoriin, miten nuoret voisivat luottaa yhteiskuntaan – tai itseensä?

unelmapilvi2

Katsellessani ja kuunnellessani Unelmafoorumia minulle tuli mieleen nyt tekeillä olevan, tulevaisuusaiheisen Nuorisobarometrin valmistelu. Sitä käynnistettäessä nuorilta kysyttiin, mitä aihepiirejä Tulevaisuus-barometriin tulisi nuorten mielestä sisällyttää. Nuorten tulevaisuuden kysymysten kärkisijoilla olivat paitsi oma arki ja Suomen tulevaisuus, myös maahanmuuton ja ilmastonmuutoksen kaltaiset globaalit teemat. Tämä kertoo sekä unelmista ja peloista että nykypäivän todellisuudesta. Nuoria on maapallolla vuonna 2016 enemmän kuin koskaan aiemmin, ja nuorten ikäpolvi on maailman mittakaavassa pikemmin enemmistö kuin vähemmistö. Suurin osa nuorista asuu globaalissa etelässä, ja pääosa muuttoliikkeestä on lasten, nuorten ja perheiden liikettä.

Unelmointi on ensiarvoisen tärkeä oikeus, olivatpa unelmat arkisia tai villejä, pieniä tai suuria, lähellä tai kaukana.

 

Leena Suurpää

Unelmafoorumiin osallistunut kirjoittaja työskentelee tutkimusjohtajana Nuorisotutkimusverkostossa ja on Lasten ja nuorten säätiön hallituksen jäsen

 

[1] Haverinen, Ville-Samuli (2012) Elämänvaihe kansalaisena – havaintoja nuoria ja eduskuntavaaleja koskeneesta sanomalehtikirjoittelusta. Teoksessa Jussi Ronkainen (toim.) Nuoret ja ääni. Nuoret eduskuntavaaleissa 2011. Helsinki: Valtion Nuorisoasiain neuvottelukunta & Nuorisotutkimusverkosto/ Nuorisotutkimusseura, 39–76.

 

‹ Takaisin listaukseen