Julkaistu: 25.2.2016

Haastattelussa: Riikka

Kuvassa Riikka oikealla, Kitty vasemmalla.

Lasten ja nuorten säätiön työyhteisössä on ollut viime kuukausien aikana upeita nuoria vahvistuksia, Riikka ja Kitty. Päätimme kysyä heiltä mitä mieltä he ovat näkemästään ja kokemastaan ja millaisia ohjeita heillä olisi annettavana niin nuoria palkkaville työyhteisöille, kuin nuorille työntekijöille. Tässä Riikan haastattelu. Kittyn haastattelun löydät täältä.

Kuka olet?

Olen Riikka Puttonen, alun perin Jyväskylästä, sittemmin päätynyt Helsinkiin. Olen puhelias, tiedonjanoinen, herkästi innostuva ja aika itsepäinen. Minulle on tärkeää uudistua ja kyseenalaistaa sekä uusia että vanhoja mielipiteitä. Omalla ajallani mm. opiskelen koreaa, intoilen sci-fi-sarjoista, kuuntelen podcasteja tai rakennan vaikkapa kypäriä bilteman treenimatoista cosplay-harrastuksen merkeissä.

Miten tulit työkokeiluun Lasten ja nuorten säätiöön?

Kuulin työkokeilumahdollisuudesta Vamos Herttoniemen ryhmänohjaajan kautta. Säätiö vaikutti minulle ennen kaikkea turvalliselta paikalta olla oma itsensä ja kokeilla siipiään pitkien opiskelu- ja työttömyysjaksojen jälkeen, jotka murensivat luottamusta omiin kykyihini.

Millaisia työtehtäviä ja vastuita sinulla on ollut?

Olen tarttunut moniin töihin joihin muilla ei riitä aikaa. Olen avannut suuni sekä kokouksissa että keskusteluissa ja minun mielipiteelleni on annettu arvoa. Olen tehnyt tuntikausia salapoliisityötä kummallisesti täytettyjen raporttien parissa. Olen huolehtinut kahvituksista, kirjoittanut kokousmuistioita ja löytänyt itsestäni excel-velhon. Ennen kaikkea olen saanut käyttää omaa harkintakykyäni ja siihen on luotettu.

Olit mukana toteuttamassa Nuoret näkyviksi! -tilaisuutta Musiikkitalolla. Miten arvioit tilaisuuden onnistumista? Millaisia muita ajatuksia tilaisuus sinussa herätti?

Erityisesti nuorten omat osuudet olivat voimakkaita ja ihailtavia. Haluaisin kaikkien osallistujien kuitenkin näkevän ja ymmärtävän mitä muuta toiminnassa tapahtuu. Pääpaino ei ole upeiden performanssien tekemisessä, ei-suorittavaa taidetoimintaa tulee tukea, eikä nuoren tehtävä ole esiintyä jotta häntä arvostettaisiin.

Millaisia vinkkejä haluaisit antaa työnantajalle ja työyhteisölle: mitä sinun mielestäsi pitäisi huomioida, kun nuori työntekijä saapuu työyhteisöön?

Jokaiselle työntekijälle on tärkeää päästä osaksi työyhteisöä. Nuorelle, joka etsii paikkaansa työpaikkojen, opintojen ja/tai tukihakemusten viidakossa, on vielä tärkeämpää tulla nähdyksi ja kuulluksi työyhteisön tasavertaisena jäsenenä. Vaikka hän olisi väliaikainen työntekijä, häntä ei saa kohdella sellaisena. Jo aika pieneltä vaikuttavat asiat, kuten oma työpiste, hänen nimensä ripeä opettelu ja hänen mielipiteensä kysyminen vahvistavat hänen omanarvontuntoaan.

Entä millaisia vinkkejä haluaisit antaa nuorelle työntekijälle itselleen?

Älä jää sellaisiin paikkoihin joissa et voi olla oma itsesi. Olen tässä työkokeilussa oppinut, ettei hyvässä työyhteisössä tarvitse jättää omaa persoonaansa narikkaan.

‹ Takaisin listaukseen