Julkaistu: 8.9.2015

Miksi pitäisi välittää?

Julkisessa keskustelussa toistellaan nyt paljon sitä, kuinka pahassa jamassa Suomi on. Leikkauslistat kirpaisevat monia, ja maan talouden kuntoon saattamisen sanotaan vaativan uhrauksia meiltä kaikilta. Tulevaisuudennäkymät näyttävät synkiltä. Jotkut ihmettelevät, miksi meidän pitäisi esimerkiksi syytää rahaa kehitysyhteistyöhön tai auttaa pakolaisia, kun omassa maassakin on niin paljon ongelmia. Maailmanlaajuiset haasteet tuntuvat ehkä myös monista niin musertavan suurilta, että niihin ei voi yksittäinen ihminen puuttua. Parempi pitää siis ensin huolta omista, ennen kuin autamme muita?

On ymmärrettävää, että välillä on vaikea nähdä miten kaukana meistä tapahtuvat asiat vaikuttaisivat meihin, tai ylipäätään kuuluisivat meille. Kaukaisissa maissa asuvien ihmisten hätä ei ehkä kosketa meitä samalla tavalla kuin esimerkiksi toisten eurooppalaisten, helpommin samaistuttavissa olevien ihmisten kohtalot. Asetelma ”me” ja ”muut” tarjoaa eräänlaisen psyykkisen puolustusmekanismin: on helpompi ohittaa ikävät uutiset köyhyyden ja konfliktien keskellä elävistä ihmisistä kun ei joudu miettimään, miltä oikeasti tuntuisi olla heidän asemassaan.

Meillä kaikilla maapallon asukkailla on kuitenkin asuinpaikkaan, kulttuuriin ja uskontoon katsomatta samat inhimilliset perustarpeet ja tunteet. Valtioiden rajat ovat vain ihmisten luoma rakennelma: todellisuudessa elämme yhteisellä planeetalla, jonka ekosysteemien toiminta ei noudata rajoja. Maailma on käymässä teknologian ja kulkuvälineiden kehityksen sekä maailmankaupan ansiosta yhä pienemmäksi ja pienemmäksi: suomalaisten kuluttajien hiilijalanjäljestä suurin osuus syntyy Aasian tehtaissa, internet levittää kaiken hyvän ohella myös ääriajatuksia maailmanlaajuisesti, sotaa ja näköalattomuutta pakenevat ihmiset kolkuttavat porteillamme. Ilmastonmuutosta ja saasteita ei myöskään voida rajavartiolaitoksen avulla pysäyttää.

Olisi siis tärkeää ymmärtää, että olemme kaikki samassa veneessä, riippuvaisia toisistamme ja maapallon hyvinvoinnista. Varaa jakamiseen pitäisi myös olla, sillä Suomi kuuluu, ongelmistaan huolimatta, yhä maailman kymmenen vauraimman ja vakaimman maan joukkoon. Vastakkainasettelut Suomen ja muun maailman köyhien välillä eivät kannata, sillä mielekkäämpää on pohtia sitä, miten olemassa olevat resurssit ja varallisuus jaetaan oikeudenmukaisesti. Tunnetusti ne yhteiskunnat, joissa on suurimmat tuloerot ja heikko yhteiskunnallinen turvaverkko, ovat turvattomimpia myös hyvinvoivalle kansanosalle. Tämä pätee maailmanlaajuisessakin mittakaavassa.

Mietin asiaa oman työni kannalta. Olen kehitysyhteistyöhankkeissamme tavannut paljon nuoria, joiden elämän suunnan hankkeisiimme osallistuminen on muuttanut esimerkiksi niissä tarjottujen koulutusten kautta. Hankkeiden vaikutukset näkyvät myös yhteiskunnallisella tasolla: luodaan yhteistyöverkostoja ja rakenteita, jotka auttavat nuoria löytämään ihmisarvoista työtä ja vaikuttamaan, sekä opitaan uusia metodeja nuorten kouluttamiseen ja tukemiseen. Tai yleisesti ottaen, osataan ottaa nuorten tarpeet uudella tavalla huomioon ja päättäjien tilivelvollisuus kansalaisiaan kohtaan lisääntyy. Hienoja muutoksia, mutta onko tällä jotain merkitystä suomalaisen veronmaksajan kannalta, jonka tukemana kehitysyhteistyötä on tehty?

Vastaisin näin: valintamme ja tekomme muokkaavat maailmaa. Se, millaisiin valintoihin ajaudumme, riippuu elinolosuhteistamme ja mahdollisuuksistamme. Ihminen vaikuttaa maapalloon enemmän kuin mikään muu laji, joten on pidettävä huolta siitä, että kaikilla on mahdollisuus tehdä vastuullisia ja kestäviä valintoja. Esimerkiksi ne nuoret, joita olemme tukeneet Perun kokankasvatusalueella, eivät joudu toimeentulonsa takaamiseksi osallistumaan kansainväliseen huumekauppaan. Tai ne nuoret, joiden työllistymistä ja yrittäjyyttä olemme tukeneet Senegalissa, eivät ole pakotettuja lähtemään hengenvaaralliselle matkalle pienillä veneillä kohti Eurooppaa paperittomiksi siirtolaisiksi. Hankkeidemme avulla on ehkäisty nuorten radikalisoitumista ja jengiytymistä, sillä heille on annettu mahdollisuuksia kanavoida energiaansa positiivisella tavalla, vaikuttaa yhteisöihinsä ja kuulua joukkoon. Nuoret ovat saaneet tietoa ja välineitä ympäristönsuojeluun, vaikuttamistyöhön ja sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseen.

Mikä merkittävintä, näillä nuorilla on tahto tehdä hyvää ja myös taidot, keinot ja itseluottamus toimia. Heillä on tietoisuus siitä, miten heidän paikalliset toimensa vaikuttavat myös laajemmassa, jopa maailmanlaajuisessa kontekstissa. Kun tuhannet, sitten kymmenet ja sadattuhannet, ja lopulta kenties miljoonat aktiiviset ja optimistisesti ajattelevat nuoret ympäri maailman keskittävät voimansa hyvän tekemiseen, se on jo aikamoinen luonnonvoima. Tällainen nuorten verkosto voi tarttua siihen rajat ylittävään yhteiseen ponnistukseen, jota yhteiset globaalit haasteet vaativat.

Miksi siis pitäisi välittää? Myötätunto ja vastuuntunto ovat hyviä syitä, ja haluan uskoa että ihminen on perimmiltään niin hyvä, että toimii näiden tunteiden pohjalta. Mutta välittää kannattaa myös itsekkäistä syistä, sillä välittämällä muista rakennamme itsellemme parempaa maailmaa. Mieti itse, millaisessa maailmassa haluat elää.

Enna Angervuori
Kehitysyhteistyön koordinaattori
Suomen lasten ja nuorten säätiö

‹ Takaisin listaukseen