Julkaistu: 21.7.2015

”Oivalsin käytännön kautta, miten arvotyöskentely toimii yhdistävänä pohjana kaikelle toiminnalle”

Meillä Suomen lasten ja nuorten säätiössä työskentelee aina välillä harjoittelijoita. On kerrassaan mahtavaa kokea työelämään astuvien nuorten into ja opinjano! Harjoittelija on tärkeä osa organisaatiotamme ja toivomme, että myös hän kokee harjoittelujaksonsa mielekkääksi ja olonsa tervetulleeksi.

Tänä keväänä yhteisöpedagogiopiskelija Tuire Silvennoinen suoritti harjoitteluaan kotimaan hankkeiden parissa. Hän kuvailee tunnelmiaan näin:

”Opiskelen Humanistisessa ammattikorkeakoulussa yhteisöpedagogiksi ja aloitin maaliskuussa 2015 työharjoittelun Suomen lasten ja nuorten säätiössä. Yhteisöpedagogit ovat järjestö- ja nuorisoalan asiantuntijoita, joten Suomen lasten ja nuorten säätiö sopi erityisen hyvin harjoittelupaikaksi. Tässä harjoittelussa halusin oppia mitä kaikkea on otettava huomioon hanketoiminnan suunnittelussa ja millaisista palasista toiminnan kokonaisuus koostuu. Olen erityisen kiitollinen siitä, miten harjoittelun aikana näkemyksiäni on kuunneltu ja olen saanut haastavia työtehtäviä; niiden kautta ammattitaitoni on vahvistunut.

Olen päässyt mukaan kehittämistyöhön luomaan sisältöjä ja arvioimaan jo toteutunutta toimintaa esimerkiksi tekemällä palautekoonteja. Oma erityinen kiinnostuksenkohteeni on Taidot elämään -hankkeen mentoritoiminta, jota toteutetaan yhteistyössä Humakin yhteisöpedagogiopiskelijoiden kanssa. Sen kautta päädyin myös suorittamaan tämän harjoitteluni tänne säätiöön. Mentorointi on kulkenut näkökulmana harjoitteluni aikana ja olen saanut siitä oman projektin, jossa pääsen vielä edelleen syventämään osaamistani. Haluan oppia, miten nuoria voisi parhaiten tavoittaa ja tukea yksilöllisesti, ja toivon voivani jakaa myös muille oppimaani.

Kevät on kulunut nopeasti, sillä olemme tehneet työtä kovalla sykkeellä ja saaneet myös paljon aikaan. Olen ollut ihmeissäni siitä, miten kiireestä huolimatta työilmapiiri on pysynyt kannustavana ja innostavana. Olen huomannut harjoittelun aikana, miten paljon toimintaa voi tukea yhteisesti jaettujen arvojen kautta – edellyttäen toki, että niiden merkitys on yhdessä oivallettu. Arvoja työstettiinkin esimerkiksi työhyvinvointipäivänä kesäisessä Suomenlinnassa, jossa kävimme luovien ja toiminnallisten menetelmien avulla läpi erilaisia arvoja ja pohdimme sitä, mitä ne kenellekin merkitsevät. Arvot vaikuttavat usein jäävän seinätaulujen koristesanoiksi, eikä niistä usein kuule työpaikoilla puhuttavan. Nyt oivalsin käytännön kautta, miten arvotyöskentely toimii yhdistävänä pohjana kaikelle toiminnalle.

Lisäksi kevään aikana olen oppinut Suomen lasten ja nuorten säätiössä sen, miten valtava osa toiminnasta ja työstä on ulkopuolelle täysin näkymätöntä. Toiminta koostuu lukemattomista pienistä palasista, jotka mahdollistavat toimivan kokonaisuuden. Toiminnan keskiössä on tässä organisaatiossa nuori, ja sitten on vielä eri sektoreiden yhteistyötahot ja rahoittajat, joiden tavoitteet ja toimintatavat on myös huomioitava. Miten nuoren ääni saadaan kuuluville kaikkien eri tahojen keskellä? Mikä aidosti todella tukisi ja rohkaisisi nuorta? Nämä kysymykset pyörivät säätiön toiminnan arjessa jatkuvasti mukana, mikä on ollut hienoa huomata. Vaikka kysymykset ovat vaikeita, niin ne ovat säätiölle niin suuria, etteivät ne ole hukkuneet lukemattomien pienten palasten alle.

Vaikka harjoitteluni on nyt lopussa, yhteiset hetket säätiön kanssa jatkuvat mm. mentoroinnin ympärillä. Odotankin tulevaa innolla sekä nuorten että säätiön tyyppien kanssa! :)”

‹ Takaisin listaukseen