Peter Nyman: Valloita talvi!

Teen heti tunnustuksen. En ole talvi-ihminen. En tosin kärsi talvimasennuksesta, korkeintaan tekee mieli nukkua vähän pidempään kuin muina vuodenaikoina ja muuttaa jossain määrin ruokavaliota. Mutta ongelmani on se, että en luontaisesti kaipaa lunta ja pakkasta, arktista pukeutumista tai pimeyttä keskellä päivää. Toisaalta en ainakaan eurooppalaisessa ilmastossa ole kokenut hellettä tai kosteutta, joka olisi tuntunut pahalta. Olen siis kaiken järjen mukaan syntynyt pohjoisempana kuin olisi pitänyt.

Nuoruusvuosien harrastejääkiekon ja satunnaisen maastohiihtelyn jälkeen en oikein ole harrastanut talvilajeja. Kylmimpänä vuodenaikana olen urheillut lähinnä hallissa tai käynyt kuntosalilla, kesällä sitten ulkosalla pelannut jalkapalloa ja tennistä. Kesällä kelpaa olla ulkosalla muutenkin, ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa, edes tekemättä mitään. Tuoksut, äänet ja lämpö riittävät hyvin syiksi.

Olen aina kadehtinut niitä, jotka ovat reippaina ja innokkaina lähteneet laskettelemaan, hangille hiihtämään tai vaikkapa avannolle, pilkin kera tai ilman. Olen tuntenut itseni jotenkin huonoksi suomalaiseksi kun en ole hakeutunut rohkeasti hankeen ja pakkaseen.

Mutta en myöskään ole luovuttajatyyppiä, joten en ole voinut antaa periksi ja luovuttaa talvelle ja vajavuuksilleni. Olen jo kauan sitten päättänyt vallata talven. En yritä pakottaa itseäni talvi-ihmiseksi, yritän myös olla tuomitsematta itseäni siitä, etten rakasta kylmintä ja pimeintä vuodenaikaa. Ja se, että harrastan talvella mielelläni sisätiloissa, on joka tapauksessa parempaa kuin että ei harrastaisi lainkaan.

Lisäksi sisätiloissa on talvella kodikasta. Tuntuu jotenkin turvalliselta olla sisällä lämmössä, vaikkapa takan edessä, kun ulkona vallitsee sää, joka ei ole ihan ihmiselle, tuolle Afrikan savannien kasvatille, tehty. Myös saunominen ja kylpeminen lämpimässä vedessä ovat oivaa vastalääkettä hyiselle ulkoilmalle. Kodikastahan on sisätiloissa myös kun ulkona myrskyää tai sataa kaatamalla. Ja jo alussa mainitsemani ruokavalion muutos talveksi tuo hyvää vaihtelua ja piristystä keskelle hyytävää ja vähäaurinkoista arkea. En ole mikään mestarikokki, enkä edes ole niin hirveän kiinnostunut ruoanlaitosta, mutta ruoka ja ruokailu kiinnostavat. Talven tullen on hauskaa keksiä sesonkiin sopivaa syötävää, joko uusia tai aiempina talvina nautittuja herkkuja. Ei silti tarvitse syödä tavallista enemmän.

Ja jos sinne ulos kuitenkin tulee lähdettyä, mikä toki sekin on ihan tervettä ja jopa kannatettavaa, sen voi tehdä sopivina taktisina vetoina. Kesken kaamoksen tekee todella hyvää antaa itselleen jokapäiväinen piristys menemällä ulos vaikka vain vartiksikin keskellä päivää maksimoidakseen luonnonvalon. Samalla voi tehdä reippaan kävelylenkin, niin saa samalla annoksen ulkoliikuntaa.

Mutta jos valoa kaipaa talvella lisää, ainahan voi matkata etelään - yksinkertaisesti Suomen talvea pakoon! Mutta onneksi kohta helpottaa ihan kotimaassakin. Helmi-maaliskuun hanget jo vahvasti lämmittävän kevätauringon alla tekee lopulta minustakin talvi-ihmisen - joka vuosi yhä uudestaan ja uudestaan.